Hommasin Xbox Game Passin, kun sain kuukauden ilmaisen jakson uuden koneen oston yhteydessä ja tilaus jäi sitten toistaiseksi voimaan. Mutta enevei, Xboxin game passilla on tullut pelattua sellaisia pelejä, joita muutoin tod.näk. en olisi koskaan ikinä milloinkaan kokeillutkaan. Valikoimassa on mm. PowerWash Simulator, As Dusk Falls ja Pentiment. Aivan loistavia pelejä kaikki edelliset ja ehkä toteutan jotain juttua joskus tulevaisuudessa.
Nostan tähän peliesittelyyn kuitenkin pari muuta peliä. Kaksi seikkailupeliä, joka genrenä on minulle: "ei kiinnosta". Mutta nytpä yllätyin kun metsään lähdin, eikun latasin pelit. Noiden pelaamisesta on jo jokin aika, enkä silloin ottanut kuvakaappauksia, joten tässä olevat kuvat ovat kehittäjien webbisivuilta lainattuja geneeriä markkinakuvia. Tyvärr, pahoittelen, mutta en ollut tuolloin ajatellut kirjoittavani aiheesta mitään, koskaan. Mutta koska ihminen voi harrastaa kognitiivista dissonanssia, niin sinä, hyvä lukija, luet nyt tätä tekstiä.
Seuraavat pelit voidaan luokitella ehkäpä AA-indiepeli-luokkaan, jos ne pitäisi jotenkin lajityypitellä suunnittelun ja toteutuksen budjetin sekä laadun kannalta.
Mielestäni näissä peleissä on osattu luotu erittäin syvä immersio. Tarinankerronta ja vuorovaikutus pelien sisällön kanssa luo syviä tunteita; surua, inhoa, pelkoa, jännitystä ja monia muita tunteita ja reaktioita, mitä ihmisen aivot mantelitumake savuten tuottavat eri tilanteissa. Graafisesti kauniita rupukoneellakin kohtuullisesti pyöriviä teoksia. Aivan mahtavaa!
Hellblade: Senua's Sacrifice on Ninja Theoryn suunnitelema ja 2017 julkaisema toimintaseikkailupeli.
Aika lyhyt tarina, n. 7h, mutta aivan tajuttoman emotionaalisesti toteutettu äänimaailma erityishuomiona. Pelissä sukelletaan mieleltään häiriintyneen kelttisankarittaren, Senuan, mielenmaailmaan. Norjalaista mytologiaa ja kelttitarustoa sotketaan melko vapaalla kädellä hyvinkin mielenkiintoisesti ja jopa häiriintyneesti. Mutta mitä sen on väliä jos tarina toimii. Ja se toimii. Inhoan tasohyppelyitä ja kryptisiä pulmatehtäviä, mutta tässä ne eivät häirinneet jostain ihmeellisestä syystä. Käyttöliittymä oli toimiva. Oma peliaika oli 12 tuntia 47 minuuttia.
Kuvalähde: https://ninjatheory.com/games/
A Plague Tale: Requiem on Asobo Studion suunnittelema ja Focus Entertainmentin 2022 julkaisema toimintaseikkailu- ja hiiviskelypeli.
Amicia and Hugo seikkailevat pelin "A Plague Tale: Innocence" (2019), jatko-osassa. Itse en ekaa osaa ole pelannut, enkä osaa siitä mitään sanoa. Mutta jos tämä osa löi minut ällikällä, niin miksi ei ensimmäinenkin osa. Ei ollut itku kaukana useasti. Ei siksi että peli olisi huono, vaan siksi että tarinankerronta oli niin tunnelmallinen. Siinä missä Red Dead Redemption II:n loppu oli emotionaalisesti niin vaikuttava, etten pystynyt sitä enää sen jälkeen pelaamaan ollenkaan yli vuoteen, ja senkin jälkeen vähän heikosti, niin tässä tapauksessa on varmaan vieläkin vahvempi vaikutus. Eli ns. meni tunteisiin, enkä oikein tiedä hyvällä vai pahalla. Täytyy oikein ihmetellä, miten joku osaa ladata emootiotykin ja laukaista sen niin, että aivojen tunnemaailmaa viedään kuin litran mittaa. Ei tämä ole todellista, mutta… kannattaa kokeilla. Pelin vaikeustasoa voi säätää hyvin vapaasti ja on mielestäni varsin mielekästä. Oma peliaika oli 23 tuntia 24 minuuttia. Sillä saisi keskimääräisesti miltei yhden AMK:n opintopisteen!
Kuvalähde: https://www.asobostudio.com/games/plague-tale-requiem
En halua lätistä enempää, muutta suosittelen aivan ehdottomasti näitä pelaamaan, eikun suorastaan käsken! Mene jo! Ei, mutta vakavasti joskus oman jo itse määritellyn tykkäämisalueen ulkopuolelle kannattaa mennä.
Ja Senuan tarinan jatko-osa tulee game passille: https://www.xbox.com/en-US/games/senuas-saga-hellblade-II!
