Vanhoja tietokoneen osia kertyy yllättävän helposti. Näytönohjaimia, muistikampoja, prosessoreita ja verkkokortteja on tullut vuosien varrella vaihdettua uudempiin, ja käyttökelpoiset osat ovat jääneet laatikkoon odottamaan mahdollista myöhempää tarvetta.
Kun laatikon avaa 20 vuotta myöhemmin, vastaan tulee toinen ongelma: mitä nämä kaikki oikeastaan ovat?
Omasta varastostani löytyi osia usealta PC-sukupolvelta, aina 1990-luvun lopulta DDR2-aikakauteen ja Radeon HD 6000 -sarjaan saakka. Mukana on esimerkiksi vanhoja AGP- ja PCI-kortteja, AMD:n ja ATI:n näytönohjaimia, Corsairin, Kingstonin ja Buffalon muisteja sekä joukko prosessoreita.
Osa on käytännössä muutaman euron tavaraa. Jotkin vanhat komponentit voivat kuitenkin olla retro-PC-harrastajalle huomattavasti kiinnostavampia. Siksi koko laatikkoa ei välttämättä kannata viedä suoraan SER-keräykseen.
Kännykkäkuva ei aina riitä
Ensimmäinen ajatukseni oli kuvata komponentit puhelimella ja tunnistaa ne kuvien perusteella. Menetelmä toimii yllättävän hyvin, mutta vanhan elektroniikan kanssa tulee nopeasti vastaan ongelma.
Mallimerkinnät ovat pieniä.
Prosessorin laserkaiverrettu teksti voi olla lähes näkymätöntä, muistipiirien merkinnät ovat muutaman millimetrin korkuisia ja näytönohjaimen tarkka versio saattaa selvitä vasta piirilevyn tarrasta.
Lisäksi kiiltävä metalli, mustat mikropiirit ja piirilevy aiheuttavat puhelimen kameralle heijastuksia.
Sitten tuli mieleen vanha ratkaisu: tasoskanneri.
Tasoskanneri PC-osien tunnistamiseen
Tasoskanneri saattaa olla tähän tarkoitukseen jopa puhelinta parempi työkalu.
Piirilevy on lähes ihanteellinen skannattava kohde. Se on tasainen, skannerin valaistus on vakio ja esimerkiksi 600–1200 dpi:n tarkkuudella pienetkin komponenttimerkinnät voidaan saada hyvin näkyviin.
Kokeilisin asetuksiksi:
- 600 dpi kokonaisille piirilevyille ja muistikammoille
- 1200 dpi prosessoreille, tarroille ja pienille komponenttimerkinnöille
- väriskannaus
- PNG tai mahdollisimman vähän pakattu JPEG.
RAM-muisteja ei tarvitse edes välttämättä käsitellä yksitellen. Skannerille voi asetella useita kampoja rinnakkain ja tehdä yhdellä skannauksella kokonaisen inventointikuvan.
Kaikkea ei kuitenkaan kannata painaa skannerin lasille
Tasoskanneri toimii parhaiten tasaisten komponenttien kanssa.
RAM-muistit, prosessorit ja paljaat piirilevyt ovat hyviä kohteita. Suurella jäähdyttimellä varustettu näytönohjain on hankalampi, koska kortin pinta jää kauas skannerin tarkennustasosta.
Esimerkiksi laatikosta löytynyt Club 3D Radeon HD 6850 kannattaa kuvata kokonaisena kameralla ja käyttää skanneria lähinnä piirilevyn merkintöjen dokumentointiin.
Sama koskee kaikkia komponentteja, joiden jäähdyttimet tai muut ulkonevat osat voivat myös naarmuttaa skannerin lasia.
Ja sitten tekoäly töihin
Kun komponentista saadaan riittävän tarkka kuva, tunnistaminen muuttuu huomattavasti helpommaksi.
Kuvasta voidaan etsiä valmistaja, tuotenumero, piirisarja, muistimäärä ja joskus jopa tarkka valmistusversio. Tämän jälkeen komponentista voidaan rakentaa inventaario esimerkiksi seuraavilla tiedoilla:
valmistaja → malli → valmistusajankohta → liitäntä → muisti → kunto → arvioitu arvo → säilytä/myy/kierrätä.
Tämä on mielestäni kiinnostava käyttökohde tekoälylle. Tarkoituksena ei ole kysyä tekoälyltä vain "mikä tämä on?", vaan käyttää sitä apuna kokonaisen fyysisen tavaravaraston dokumentoinnissa.
Pullahtanut konkka ei välttämättä tarkoita SER-jätettä
Yhdestä vanhemmasta Gainwardin näytönohjaimesta löytyi myös klassinen aikakauden ongelma: elektrolyyttikondensaattori on pullistunut.
Korttia ei tällaisessa kunnossa kannata vain laittaa koneeseen kokeiltavaksi.
Toisaalta retroelektroniikan näkökulmasta vika ei välttämättä ole kohtalokas. Kondensaattori on vaihdettava komponentti, ja kiinnostavan vanhan näytönohjaimen korjaaminen voi olla täysin järkevää.
Kunto pitää vain dokumentoida rehellisesti, jos kortin joskus myy.
Vanha tietokoneromu alkaa muuttua historiaksi
Tässä on ehkä koko projektin kiinnostavin puoli.
1990- ja 2000-luvun tietokonekomponentit olivat vielä vähän aikaa sitten vain vanhentunutta tietokoneromua. Nyt osa niistä on jo 20–30 vuotta vanhaa.
Voodoo-, Radeon-, GeForce-, Sound Blaster- ja muiden aikakauden komponenttien ympärille on muodostunut aktiivinen retro-PC-harrastus. Kaikki vanha ei tietenkään ole arvokasta, mutta tavaran todellinen arvo kannattaa selvittää ennen hävittämistä.
Seuraavaksi aion kokeilla, kuinka hyvin tasoskanneri + tekoäly -menetelmä toimii koko laatikon inventoinnissa.
Jos homma toimii, lopputuloksena pitäisi olla paitsi siistimpi varasto myös melko mielenkiintoinen läpileikkaus PC-raudan historiasta.
Ja ehkä laatikon pohjalta löytyy vielä jotain, mitä ei olisi todellakaan kannattanut heittää pois.