Siirry sisältöön

Kategoria: Tekoälyn avustama artikkeli

Julkaistu Kommentoi Tyhmät kysymykset tekoälyltä #VIII – ChatGPT vastaa

Mitä on rappioromantiikka?

Rappioromantiikka (engl. decadent romanticism tai decadence) tarkoittaa elämäntapaa ja ajattelutapaa, jossa korostetaan elämän rappiollisia, traagisia, melankolisia tai epätäydellisiä puolia – mutta romantisoiden niitä, ikään kuin niissä olisi oma kauneutensa tai totuutensa.

📚 Taustaa:
Käsite juontaa 1800–1900-lukujen vaihteeseen, erityisesti dekadenssiin ja symbolismiin liittyvään kulttuurisuuntaukseen. Se nousi vastareaktiona porvarillista, rationaalista ja moraalista yhteiskuntaa vastaan. Rappioromantikot korostivat taiteen, tunteen, yksilöllisyyden ja vapauden merkitystä — jopa itsetuhoon, päihteisiin ja kärsimykseen asti.

🎭 Rappioromantiikan piirteitä:

  • Vetovoima synkkyyteen, kuolemaan, rappioon ja kauneuden katoavaisuuteen
  • Elämän nähdään olevan tragediaa, mutta kaunista sellaista
  • Esteettisyys ja tunne asetetaan moraalin ja järjen edelle
  • Usein mukana ironinen tai itseironinen sävy
  • Taiteessa ja kirjallisuudessa esiintyy epätoivoisia, mutta intohimoisia hahmoja

🎨 Esimerkkejä:

  • Charles Baudelaire (Pahan kukkia) – urbaanin rappion ja kauneuden ylistys
  • Oscar Wilde – "taide taiteen vuoksi", dekadentti elämänasenne
  • Suomessa esim. Eino Leino (myöhäistuotannossaan), Volter Kilpi, Joel Lehtonen ja osin Aila Meriluoto koskettavat rappioromantiikan teemoja.

💭 Nykykielessä “rappioromantiikka” voi tarkoittaa myös arjessa:

  • viehtymystä hylättyihin rakennuksiin, yön kaupunkeihin, melankoliseen musiikkiin
  • tai tunnetta, jossa löytää kauneutta surusta, epäjärjestyksestä ja epätäydellisyydestä

Käytetty ChatGPT 5 -versiota.

Julkaistu Kommentoi Tyhmät kysymykset tekoälyltä #VII – ChatGPT vastaa

Onko maailma illuusio, jos on miksi, jos ei miksi?

1. Jos maailma on illuusio…

Miksi?

  1. Aistien ja mielen konstruktio
    – Aivomme vastaanottavat vain sähkökemiallisia signaaleja (valo silmässä, ääni korvassa jne.) ja rakentavat niistä “kuvan” ulkomaailmasta. Emme koskaan kosketa mitään suoraan, vaan aina vain aivojemme sisäisiä esityksiä. Tästä näkökulmasta “maailma sellaisena kuin koemme” on eräänlainen virtuaalinen malli, ei suora kopio jotakin “oikeaa” todellisuutta.
  2. Filosofinen idealismi
    – George Berkeley’n mukaan “olla on tarkoittaa tulla havaituksi” (esse est percipi): kaikki, mitä on, on havaintojemme joukko. Jos havainto lakkaa, niin lakkaa myös “asia”. Tässä maailmasta ei jää mitään olemassaolevaa ilman mieltä.
  3. Simulaatiohypoteesi
    – Nykyajan teknologian kehityksen innostamana on ehdotettu, että koko universumi voisi olla äärimmäisen kehittyneen tietokonesimulaation tuotetta. Me eläisimme (tahdostamme tai emme) virtuaalisessa ympäristössä, jonka säännöt ja rajat on ohjelmoitu.

2. Jos maailma ei ole illuusio…

Miksi?

  1. Intersubjektiivinen konsistenssi
    – Eri ihmiset ja eri aikakaudet pystyvät omaksumaan samanlaisia lakeja (fysiikka, kemia), toistamaan kokeita ja saamaan samanlaisia tuloksia. Jos koko ympäristö olisi vain oman yksittäisen mielen harha, tällainen jatkuvuus ja yhteensopivuus olisi äärimmäisen ihmeellistä.
  2. Pragmaattinen realismi
    – Arjen toiminta ja tieteellinen teknologia perustuvat oletukseen, että ulkomaailma on “oikeasti” olemassa, ja tämä oletus toimii: voimme rakentaa taloja, lähettää avaruusaluksia, parantaa sairauksia. Jos kaikki olisi pelkkää illuusiota, nämä toimet menettäisivät merkityksensä.
  3. Tieteen selittävä voima
    – Fysiikan, kemian, biologian ja muiden tieteiden teoriat eivät ainoastaan kuvaa aistihavaintojamme, vaan ennustavat ja selittävät ilmiöitä, joita emme edes alun perin havaitse (esim. sähkömagneettinen säteily, kvantti-ilmiöt). Tällainen ennustava tarkkuus viittaa siihen, että maailmaa “takana aistien” todella on olemassa.

3. Keskustelun ydin

  • Havaittu todellisuus vs. varsinainen (perimmäinen) todellisuus
    – Monet filosofit (mm. Immanuel Kant) ovat erottaneet fenomenaalisen maailman (se, mitä havaitsemme) ja noumenaalisen maailman (asia sinänsä). Fenomenaalinen maailma on ihmismielessä syntyvä “illuusio” siinä mielessä, että se on aina mielen muokkaama, mutta noumenaalinen maailma voi silti olla olemassa “oikeasti”.
  • Tieteellinen suhtautuminen
    – Tiede ei pyri ratkaisemaan “illuusiokysymystä” viimekädessä, vaan rakentamaan mahdollisimman luotettavia malleja siitä, miten havaintomme linkittyvät todellisuuteen. Mallit toimivat, vaikka emme koskaan pääse suoraan näkemään “asiaa sinänsä”.

Yhteenveto:
Maailma sellaisena kuin sen havaitsemme on aina mielen konstruktio – tietyssä mielessä siis “illuusio”. Mutta tämä ei sulje pois ulkomaailman objektiivista olemassaoloa, jota tukee sekä inhimmillinen kokemus että tiede. Jos puhumme “illusoinnista” ainoastaan yksilön subjektiivisena kokemuksena, vastaus on kyllä; jos tarkoitetaan, ettei mitään “tavallista” ulkomaailmaa ole olemassa, vastaus on ei.

Vastuuvapauslauseke: vastauksia ei ole lähdetarkastettu, mutta arvioitu paikkansa pitäväksi. Jos havaitset tiedoissa virheitä ja haluat niihin korjauksen, laita viestiä. Käytetty ChatGPT 4o-mini-high -versiota.

Julkaistu Kommentoi Inkrementaalinen- / idle-peligenre, onko järkee vai ei?

Ja onko tälle pelilajille fiksua suomennosta? Klikkauspeli, kliksuttelupeli, inkrementaalipeli, idlepeli, tyhjäkäyntipeli?

Enivei, inkrementti- tai idle-pelit ovat genrensä pelejä, joissa pelaaja rakentaa progressiota asteittain – usein jopa automaattisesti – vaikka peliä ei aktiivisesti ohjaisikaan. Näiden pelien mekaniikka ja perusperiaatteet voidaan tiivistää seuraaviin osatekijöihin:

  1. Resurssien keruu
    • Manuaalinen ja automaattinen tuotanto: Pelin alussa resurssien (esim. pisteiden, kolikoiden, rahojen) kerääminen saattaa vaatia aktiivista klikkaamista tai muita vuorovaikutuksia. Kun peli kehittyy, saatavilla on usein päivityksiä tai uusia rakenteita, jotka mahdollistavat resurssien automaattisen tuotannon myös passiivisesti.
    • Progressiivinen keräys: Kerätyt resurssit mahdollistavat uusien elementtien tai päivitysten hankkimisen, jotka edelleen parantavat keruuta. Näin syntyy kierros, jossa alkuperäinen toiminta edesauttaa uuden tason tuotantoa.
  2. Päivitykset ja investoinnit
    • Kertaluonteiset investoinnit: Resurssien avulla voi tehdä päivityksiä, jotka parantavat esimerkiksi keräysnopeutta tai tuottavuutta. Näitä voi olla esimerkiksi uusia työkaluja, automaattisia järjestelmiä tai multiplikattoreita.
    • Kertoimet ja asteittainen kasvu: Monissa idle-peleissä päivitykset kasvattavat tuotantoa kertoimella, jolloin pienikin investointi voi pitkällä aikavälillä tuottaa eksponentiaalista kasvua.
  3. Aikapohjainen progressio
    • Passiivinen eteneminen: Idle-pelit on usein suunniteltu niin, että ne jatkavat laskelmia ja keräävät resursseja myös silloin, kun pelaaja ei ole aktiivisesti mukana. Tämä tarkoittaa, että vaikka et pelaisi jatkuvasti, saat silti edistystä.
    • Offline-palkkiot: Usein peleissä on mekanismi, jossa pelaaja saa palkkioita ajalta, jolloin peli oli suljettuna. Tämä lisää pelaamisen "lepohetkien" merkitystä ja motivoi palaamaan peliin.
  4. Progression loop – pelin kierros
    • Palkinto ja uudelleenarviointi: Jokainen investointi tai päivitys muuttaa pelin tasapainoa. Pelaajan on arvioitava, mikä investointi tuottaa parhaan tuoton seuraavalla kierroksella.
    • Strateginen suunnittelu: Vaikka idle-pelit ovat usein simppelin näköisiä, syvempi strategia tulee valintaan siitä, mihin investoida, milloin tehdä päivityksiä ja miten käyttää resursseja tehokkaasti.
  5. Asteittainen vaikeustason nousu ja uudelleen aloittaminen (prestige/muutosjärjestelmä)
    • Resetit ja prestige-järjestelmät: Monissa idle-peleissä on "uudelleenkäynnistysjärjestelmä", jossa pelaaja voi nollata edistymisensä saadakseen pysyviä bonuksia tai lisäresursseja seuraavaa kierrosta varten. Tämä luo ylimääräisen strategisen ulottuvuuden, sillä joskus edistymisen hidastuminen motivoi pelaajaa "aloittamaan alusta" entistä voimakkaampina.
  6. Yksinkertainen mutta koukuttava pelisilmukka
    • Helppo ymmärtää, mutta syvä taktiikka: Incremental idle -pelien mekaniikka on usein hyvin selkeä – klikkaa, kerää, investoi – mutta toisaalta peliin voi upota monimutkaisempi resurssien hallinta ja optimointi, mikä houkuttelee pelaajia palaamaan jatkuvasti.
    • Progressiivinen palkitsevuus: Pelaajaa palkitaan jatkuvalla kasvulla, joka usein tuntuu aluksi pieneltä mutta muodostaa ajan myötä erittäin merkittävän tunteen edistyksestä.

Yhteenvetona, idle -pelien perusidea on kehittää ja automatisoida resurssien keruuta asteittain. Pelaaja alkaa usein aktiivisesti, mutta myöhemmin monet prosessit hoituvat automaattisesti, mikä mahdollistaa pelin etenemisen myös silloin, kun pelaaja ei ole aktiivisesti mukana. Tämä yhdistettynä strategisiin investointeihin ja mahdollisuuksiin nollata edistys pysyvien bonusjärjestelmien avulla tekee idle-peleistä koukuttavia ja pitkäkestoisia.

Katso esimerkiksi:

Antimatter Dimensions @Steam

Antimatter Dimensions

Julkaistu Kommentoi IrfanView: tehokas ja käyttäjäystävällinen kuvankäsittelyohjelma

IrfanView on pitkään ollut yksi suosituimmista ilmaisista kuvankatselu- ja kuvankäsittelyohjelmista Windows-käyttöjärjestelmille. Kehittäjä Irfan Skiljanin luoma ohjelma on saatavilla jo 1990-luvun puolivälistä lähtien, ja sen suosio perustuu sen nopeuteen, monipuolisuuteen ja helppokäyttöisyyteen.

Kevyt mutta voimakas

IrfanView on tunnettu minimalistisesta käyttöliittymästään, joka mahdollistaa ohjelman nopean käynnistyksen ja kuvien käsittelyn ilman suurta muistinkäyttöä. Ohjelma tukee lukuisia tiedostomuotoja, mukaan lukien kuvat, äänitiedostot ja videoleikkeet, mikä tekee siitä monikäyttöisen työkalun erilaisiin multimedia tarpeisiin.

Irfanview käyttöliittymä
Irfanview'n käyttöliittymä

Muokkausominaisuudet

Vaikka IrfanView on ensisijaisesti kuvankatseluohjelma, se tarjoaa myös kattavat kuvankäsittelyominaisuudet. Käyttäjät voivat suorittaa perusmuokkauksia, kuten koon muuttaminen, rajaus, kirkkauden ja kontrastin säätö sekä monimutkaisempia toimenpiteitä, kuten värien korjaus ja erilaisten suodattimien käyttö. Lisäksi ohjelma mahdollistaa kuvien joukkokäsittelyn, mikä säästää aikaa suurten kuvamäärien käsittelyssä.

Laajennettavuus

IrfanView'n yksi vahvuuksista on sen laajennettavuus lisäosien avulla. Käyttäjät voivat asentaa lisäosia, jotka tuovat mukanaan lisää toimintoja, kuten uusia tiedostomuotojen tukia tai erikoistuneita kuvankäsittelytoimintoja. Tämä tekee ohjelmasta entistä monipuolisemman työkalun niin amatööreille kuin ammattilaisillekin.

Käyttökohteet ja yhteisö

IrfanView soveltuu erinomaisesti niin arkipäiväiseen kuvien katseluun kuin vaativampaankin kuvankäsittelyyn. Se on suosittu valinta myös digitaalisten taiteilijoiden ja graafisten suunnittelijoiden keskuudessa, jotka arvostavat sen nopeutta ja muokattavuutta. Käyttäjäyhteisö on aktiivinen, ja verkosta löytyy runsaasti ohjeita ja tukimateriaalia ohjelman käyttöön.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan IrfanView on erinomainen valinta kenelle tahansa, joka etsii tehokasta mutta helppokäyttöistä kuvankäsittelyohjelmaa. Sen pitkä historia ja jatkuva kehitys lupaavat, että ohjelma pysyy relevanttina ja käyttökelpoisena vielä pitkään. Olipa kyseessä sitten valokuvien peruskäsittely tai luova projekti, IrfanView tarjoaa tarvittavat työkalut tehtävän hoitamiseen.

Hyödyllisiä toimintoja/pikakomentoja

Rajaus Ctrl+Y

Värinkorjaus Shift+G

Kuvatehosteet Ctrl-E

Ominaisuudet, hinta ja saatavuus

Ilmainen ei-kaupalliseen käyttöön

Tukee Windows XP, Vista, 7, 8, 10 ja 11

32- ja 64-bittiset versiot

IrfanView kotisivu

Tämä artikkeli on kirjoitettu ChatGPT-tekoälyn avulla